— Tapaamme? kysyi konsuli tahtomattaan hätkähtäen. — Oletteko te
Pursiklubin jäsen?
Asbjörn Krag hymyili — ja se hymy sai oitis Falkenbergin katumaan harkitsematonta huomautustaan.
— Minä en tiennyt… arvelin —
— Hyvä on, keskeytti Asbjörn Krag. — Tulette siis täsmälleen puoli kaksitoista.
— Mitä minä oikeastaan teen siellä?
— Ette mitään erityistä. Eikä saakaan näyttää siltä, kuin tulisitte sinne minkään asian vuoksi. Pelaatteko?
— Hiukan.
— Niin, olisi toivottavaa, että voisitte hommata siellä jotain, pelata esimerkiksi. Tarinoikaa ystävienne kanssa, juokaa lasi. Ylipäänsä, olkaa niinkuin tavallisesti.
— Sen teen, vastasi Falkenberg. — Minä vain en ymmärrä tarkoitustanne. Mutta nyt minun täytyy mennä, ja sitten kai tavataan Pursiklubissa.
— Mahdollisesti. Minun ei tarvinne sanoa, ettei teidän pidä tuntea minua, jos sattuisin tulemaan.