Hän äkkäsi kaivosinsinöörin ja meni suoraan häntä kohti heiluttaen arveluttavasti keppiään. Päästyään hänen eteensä hän menetti malttinsa kokonaan ja sinutteli häntä.
— Siinäkö sinä olet, hävytön saatana! Sinä olet velkaa minulle hyvityksen julkeudestasi, minä tahdon tapella kanssasi!
Insinööri Kvam jäi seisomaan aivan levollisena kädet selän takana ja katseli hurjistunutta miestä silmiin.
— Minä tahdon tapella kanssasi! huusi ruotsalainen toistamiseen. — Sinä olet kurja pelkuri, ellet tahdo tapella kanssani. Minulla on pistoolit kotona — ne saadaan tänne tuossa tuokiossa.
— Minulla on pistoolit itselläni, vastasi insinööri, mutta minä en taistele kansaanne.
— Ette siis tahdo? kysyi ruotsalainen hammasta purren ja kohottaen keppiään. — Viimeisen kerran: tahdotteko?
— En, vastasi insinööri järkähtämättömän levollisesti.
Keppi suhahti ilmassa ja olisi osunut insinöörin päähän, ellei hän salaman nopeudella olisi väistänyt. Samassa hän ripeällä liikkeellä iski nyrkkinsä altapäin ruotsalaisen leukaluuhun. Varatuomari hoippui pari askelta takaperin ja olisi kaatunut, elleivät muutamat paikalle rientäneet herrat olisi tukeneet häntä. Mutta nyt oli läsnäolijain ällistys vaihtunut katkeraksi suuttumukseksi raakaa rauhanhäiritsijää kohtaan. Melulla ja rähinällä hänet suorastaan kannettiin ovesta ulos ja portaita alas. Ajuri noudettiin ja hänet viskattiin rattaille. Pois ajaessaan hän istui huojuen sinne tänne kuin täysihumalassa. Kaivosinsinöörin antama isku oli ollut ankara.
Kun herrat palasivat klubihuoneistoon, olivat Einar Falkenberg ja insinööri Kvam poislähdössä. Viimemainitun ripeyttä ja voimaa ylisteltiin äänekkäästi.
— Näytti siltä, kuin mies olisi mennyt tainnoksiin iskusta, sanottiin.