— Ei ihan, vastasi insinööri, mutta pökertyi hän kyllä. Olisin voinut iskeä hänet lattiaankin, mutta siitä hänen kaikesta päättäen tarpeeton täällä-olonsa vain olisi pitentynyt hetkisellä.
Kvam ja Falkenberg lähtivät. Jälkimäinen oli tavattoman totinen.
Portaille päästyä hän sanoi kaivosinsinöörille:
— Asbjörn Krag, en tiedä itsekään, kuinka paljosta minun on teitä kiittäminen.
Salapoliisi — toisin sanoen insinööri Kvam — kohautti olkapäitään.
— Olitte perin tukalassa asemassa, herra konsuli, sanoi hän.
— Se alkaa selvitä minulle.
— Ne kaksi korttia olivat teidän taskussanne.
Konsuli pyyhkäisi otsaansa ja mutisi:
— Herra jumala, sehän on kauheata.
— Minä aavistin, jatkoi salapoliisi, että ruotsalaisella oli konnanjuoni mielessä. Hän on "petohämähäkin" orja hänkin.