— Olet siis myynyt automobiilin.
— Kukaties.
— Tai antanut sen tuolle… tuolle —
Hän vaikeni äkisti nähtyään veljensä kasvoissa ilmeen, joka sai hänet hätkähtämään. Kaikista nuoremman veljen hullutuksista huolimatta konsuli kuitenkin piti hänestä paljon.
— Ja miltä sinä näytätkään, jatkoi hän. — Silmänalustat harmaankalpeat, kuumeinen puna ohimoilla. Teetkö kovasti työtä?
— En, en pahasti, vastasi Charlie tullen iloiseksi nähdessään myrskyn vihdoin menneen ohi. — Mutta minä olen niin onnellinen, olen rakastunut.
Konsuli katseli jälleen veljeään ja mutisi:
— Onnellinen! Hm. Vaikka näytät siltä, kuin eläisit ainaisen mielipahan maailmassa.
Toisen kasvot synkistyivät jälleen.
— Tietysti en ole niin rikas kuin sinä, sanoi hän.