— Oo, luuletko, että pari minuuttia sinne tai tänne merkitsee paljonkaan tuolle tanskalaiselle kauppasaksalle.
Einar Falkenberg löi kätensä pöytään, niin että eräs kukkalasi kaatui.
— Minä en salli, että sinä käytät tuota typerää jätkänkieltä, kun puhut minun liiketuttavistani. Käytä sitä silloin, kun olet kahvila- ja atelieerituttujesi parissa.
— No no…
— Minne olet muuten pannut automobiilin?
— Kuulehan, veli hyvä, se oli minun automobiilini.
— Oli, oli, kenties kaikki mitä sinulla enää oli jäljellä.
— Perinnöstänikö, tarkoitat?
— Perinnöstäsi, niinpä niin. Sillaikaa kuin minä olen järkevillä yrityksillä ja työllä lisännyt osani kaksinkertaiseksi, olet sinä pannut menemään melkein kaiken.
— Nyt on kai minun vuoroni muistuttaa sinua ajan kulumisesta, sanoi toinen kuivasti.