— Kello yhdeltä aion käydä "petohämähäkin" luona, sanoi hän.
Kahden mustan hevosen vetämät hienot vaunut ajoivat valoisana kesäaamuna hyvää vauhtia pitkin Drammenin-tietä.
Falkenberg oli synkkä ja totinen.
Mutta Asbjörn Kragin huolettomista kasvoista ei kukaan voinut nähdä, että hän tällä ajelulla oli ryhtynyt taisteluun vaarallisinta rikoksentekijää vastaan, mikä milloinkaan oli harjoittanut toimintaansa Norjan pääkaupungissa.
Ja monet ihmiset panivat merkille, että tuossa ajoi konsuli Falkenberg ja kuuluisa salapoliisi Asbjörn Krag.
VIII.
"Hän on kostanut"
Konsuli Einar Falkenberg ja salapoliisi Asbjörn Krag ajoivat konsulin konttorin edustalle. Siellä he erosivat. Asbjörn Krag jatkoi matkaansa tavallisilla ajurinrattailla poliisikamariin ryhtyäkseen päivän vaatimiin toimenpiteisiin.
Hän viipyi poliisilaitoksen talossa tuntikauden, jolla aikaa hän keskusteli kauan poliisipäällikön kanssa. Vaikkei Asbjörn Krag enää ollut poliisilaitoksen palveluksessa, antoi päällikkö hänelle kuitenkin valtakirjan, joka oikeutti hänet toimimaan niinkuin poliisimies ainakin.
Kello oli tällä välin tullut kaksitoista, ja Krag oli yhdeltä päättänyt mennä Valentine Kempelin luo. Hänen täytyi siis kiiruhtaa, koska hänen vielä sitä ennen piti toimittaa muutamia pikku asioita. Ollessaan juuri lähdössä poliisiasemalta hän kohtasi miehen, joka tuli henki kurkussa juosten kirje kädessä.