"Fejesten" oli nyt tullut aukkoon, ja ennenkuin Grönneland ehti komentaa takaisinpäin, kauhea kita verkalleen painui umpeen, sulkien "Fejesten'in" sisäänsä.
Kuului kamala ryske ja räiske ja ihmisten kuolinhuudot kaikuivat yhtenäisenä parkumisena.
Kalastajalaiva katosi aivankuin simpukka jättiläismäisen meripedon kitaan.
V.
HAAKSIRIKKOINEN.
Stavangerin höyrylaivaosakeyhtiön matkustajalaiva "Kong Haakon" ajoi täyttä vauhtia Karm-salmea kohti. Kapteeni Gude seisoi komentosillalla selittelemässä rannikon nähtävyyksiä eräälle tiedonjanoiselle matkailijalle.
Ensimäinen luokka oli täpösen täynnä. Matkustajien kesken puhuttiin monta kieltä ja eri kansallisuudet yhtyivät erityisiksi seurueiksi.
Etumaisena kävelykannella seisoi komea vaalea nainen, jolla oli levolliset, siniset silmät Hän katseli haaveksien taivaanrannalle, missä Vidingsön majakka valkean pilarin tavoin kohosi harmaitten saarten keskeltä.
Hänen vieressään seisoi nuori poika. Hän oli pitkä ja voimakas rakenteeltaan ja hänen siniset silmänsä, joissa kuvastui kauniin maiseman jokainen värähdys, olivat ihmeteltävässä määrässä äidin silmien kaltaiset. Hänet olisi voinut luulla kahdentoistavuotiaaksi, mutta itse asiassa hän oli vasta äsken täyttänyt kahdeksan vuotta. Hänen hieman säännöttömien kasvojensa ilme oli hento ja lapsellinen, mutta hänen silmiensä syvä vakavuus vaikutti, että hän näytti vanhemmalta kuin todella olikaan.
Poika seisoi hiljaa ja ääneti. Hän heitti tuon tuostakin silmäyksen äitiinsä, kuitenkaan sanomatta mitään. Yhteenpuristetut huulet ilmaisivat kahdeksanvuotiaan omaksuneen itselleen hyveistä kaikkein kauneimman, vaikenemisen taidon.