Sillä välin Ilmari Erkon lintu laskeutui verkkaan alas laivan valtaiselle katolle. Korkeuspotkuri järjesti vauhtia ja pitkät, suippopäiset siivet pitelivät tasapainoa tyynin, tasaisin liikkein.
"Te saatte jäädä koneeseen", Fjeld kuiskasi. "Teidän on hoidettava hyvin tähystystä ja jos teidät yllätetään, niin käyttäkää revolveria. Osaattehan ampua. Ja jos joku tulisi lähemmäksi konetta kuin metrin päähän, niin painakaa vasemmalla puolellanne olevaa valkoista metallinappia. Silloin ei heidän ole hyvä olla."
Lentokone oli nyt laskeutunut katolle. Kevyenä kuin lintu se putosi vieteripyörilleen. Se vain vähän hypähteli edestakaisin kuin istumapaikkaa etsivä kalalokki.
"Onni suosii meitä", Fjeld sanoi tyynesti. "Tuuli on niin vähäpätöinen, että meidän ei tarvitse ankkuroida, ja hyvä se onkin, sillä täällä ei näy olevan mitään, mihin köydenpään kiinnittäisi."
Hän astui varovasti lentokoneen pienestä majasta. Evy Westinghouse kumartui eteenpäin, hänen silmänsä loistivat kuun valossa ja pienoinen, kalpea säde paistoi hänen oikeassa kädessään kimaltelevan hopearevolverin piipulle.
Fjeld pysähtyi porrasaskelmalle.
"Minun täytyy tutkia tämä laitos", hän sanoi. "Kun te ammutte, palajan takaisin. Mutta jos kävisi niin, että minun tieni lentokoneelle katkaistaisiin, niin lentäkää matkoihinne. Osaattehan käsitellä konetta. Tämä lentokone ohjaa itsensä melkein ihmisen avuttakin, kunhan käytätte korkeuspotkuria tasapainon säilyttämiseen. Laskette suoraan länteen, kunnes tulette Stavangeriin. Sieltä haette käsiinne konsuli Bjellandin taikka jonkun hänen poikansa. Kerrotte heille kaikki, mitä tiedätte. Sanokaa, että tämän laivan kupeella on suunnattoman suuri silliparvi ja että täällä harjoitetaan sillivarkautta suuressa mittakaavassa… Ymmärrättekö?"
"Ymmärrän", neito vastasi. "Mutta ilman teitä en aio lähteä täältä. Se ei pistäisi päähänikään. Joko me molemmat tai ei kumpikaan."
Fjeld katsoi tuimasti uljasta nuorta neitoa. "Olette minun komennossani", hän sanoi. "Olette vapaaehtoisesti suostunut tottelemaan minun määräyksiäni. Minä kyllä selviydyn. Mutta tässä on kysymyksessä enemmän kuin teidän tai minun henkeni. Pääasia on, että tämä salaisuus saadaan selville. Olette noutanut tykkiveneen ennenkin, miss Westinghouse. Se saattaa tälläkin kertaa olla tehtävänne. Minä luotan teidän toimintatarmoonne ja ennen kaikkea kuuliaisuuteenne."
Neito nyökkäsi koneellisesti päätään ja pusersi kättään entistä lujemmin revolverin ympäri. Fjeld katsoi melkein halveksien tuota pientä asetta.