XXXIII.
RIBEIRAN HAAMU.
Nozier ei vastannut Fjeldin häntä vastaan heittämään syytökseen. Hänen katseensa kohdistuivat syvyyteen. Kalaparveen oli tullut uusi kala — voimakas kala, jolla oli vino suu ja hitaat liikkeet.
Paroni nauroi ääneen ja katkerasti…
"Katsokaahan tuonne, herra tohtori. Ruumissaattueeseen on tullut uusi osasto, hieno ja näillä vesillä harvinainen kala. Sen on tapana kulkea omia teitään. Mutta minun silmäni ovat houkutelleet sen luokseen… Vanha tarina raamatun sudesta ja lampaasta uusiintuu tässä toisella tavalla. Tuo iso, notkea eläin on haikala. Se on luultavasti kulkenut Florida-virran mukana saalista haeskellen. Se on väsynyt neekeripoikasiin. Mitä sanotte siitä otaksumasta, että Grönneland on päättänyt päivänsä haikalan kidassa?"
Fjeld pudisti päätään.
"Itsehän te muutamia minuutteja sitten kerroitte minulle Grönnelandin suhteen tekemästänne sankariteosta… Mutta antakaamme tuon Stavangerin kapteeniraukan nukkua rauhassa. Hukkaamme vain aikaa. Puhukaamme sen sijaan omista asioistamme. Tahtoisin kernaasti tietää, kuinka tästä laivasta voi päästä pois helpoimmin ja mukavimmin."
Belgialaisen sammuneissa silmissä välähti voitonriemuinen ilo.
"Se on teidän asianne", hän sanoi.
"Erehdytte", Fjeld keskeytti hänet. "En ole antautunut tähän jokseenkin vaaralliseen ja vaivalloiseen touhuun Ribeiran suhteen turhan takia. Teidän on autettava minut täältä pois, muuten on minun pakko murskata teidät omalla nyrkilläni. Ymmärrättekö?"