— Niin, siltä näyttää, mutta minulle se ei ole yhdentekevää.
— Kuinka niin?
— Syystä että tunnen selvään, että asia olisi vaikeutunut suuresti, jos sinun olisi käynyt huonosti. Minulla on paremmat toiveet päästä selvyyteen asiasta, kun sinä olet vapaana.
— En ymmärrä vieläkään…
— Mutta minä ymmärrän. Täällä on liikkeellä voimia sinua vastaan, vaarallisia voimia.
— Niinkö.
Ratsumestari tapaili taskua, missä hänellä oli ase.
Asbjörn Krag huomasi tämän.
Hän laski kätensä ystävän olalle.
— Ehkä vaarallisempia kuin sellaiset, sanoi hän.