Piirongin ja suuren, keskellä huonetta seisovan kirjoituspöydän laatikot olivat aukivedettyinä. Lattialla oli sikinsokin papereita. Pari tuolia oli nurin.
— Täällä näkyy olleen aika rymäkkä, sanoi tuomari kiihtyneenä.
Salapoliisi käveli ympäri huonetta nuuskien. Hän oli itsepäisen vaitelias, keräsi lattialta joitakuita paperilehtiä ja luki ne. Pelkkiä merkityksettömiä papereita, kauppakirjoja, kirjeiden jäljennöksiä, vanhoja laskuja ja muuta semmoista.
Hän tarkasteli lattiamattoakin usean minuutin ajan. Yhtäkkiä hän nousi seisomaan. Terävä huomioidentekijä olisi havainnut, että hän oli löytänyt lattialta jotakin, mutta se jäi sekä nimismieheltä että tuomarilta huomaamatta.
Asbjörn Krag oli hyvin vakava lopetettuaan tarkastuksensa.
— Asianajaja meidän täytyy saada käsiimme, sanoi hän, — se on selvää.
Hän pyysi saada puhutella kauppiaan rouvaa, ja tämä pieni, mitättömän näköinen nainen hiipi sisään, hieman arastellen herroja.
— Te näette mitä täällä on tapahtunut, sanoi Krag.
— Minä en tiedä kerrassa mitään.
— Ettekö ole kuullut melua?