— Ei, hän istui alhaalla meidän kamarissamme ja kirjoitti kirjettä.
Krag ajatteli keskeneräistä kirjettä, joka oli hänen taskussaan. Sitä mies kai oli kirjoittanut. Mutta miksi hän oli yhtäkkiä keskeyttänyt kirjoittamisensa?
— Saiko hän kirjeen valmiiksi?
— Sitä en tiedä. Me emme koskaan sekaannu hänen asioihinsa. Mutta pois hän ainakin lähti. Katsoi kelloa ja lähti.
— Sanoiko hän minne aikoi mennä?
— Sanoi kyllä, sanoi menevänsä huoneeseensa, ja vähän ajan päästä minä sitten kuulin sen jyryn, mutta luulin tietysti, että se oli asianajaja, enkä välittänyt siitä sen enempää.
— Ja sen koommin häntä ei ole näkynyt?
— Ei. En minä eikä miehenikään ole häntä nähnyt. Ja mieheni on kovin levoton. Täällä tapahtuu totisesti niin hirveitä asioita…
— Onko kukaan käynyt häntä kysymässä?
Vaimo ei vastannut, vaan vilkaisi epävarmana salapoliisiin.