— Muistatteko, kysyi hän, että tapasin teidät eilen kello kahdeksan tienoissa illalla?
— Muistan kyllä.
— Minä kysyin, mitä te teitte ulkona niin myöhään, ettekä te tahtonut vastata, mutta minä ymmärsin, että vain tärkeät asiat olivat saaneet teidät lähtemään isänne sairasvuoteen äärestä.
— Mutta mitä ne teihin kuuluvat?
— Hyvä neiti, jos te otatte asian siltä kannalta, niin valitan, että minun täytyy syrjäyttää eräät hienotunteisuusseikat. Sallitteko, että teen aivan suoran kysymyksen?
Dagny ei vastannut.
— Minä kysyn teiltä, jatkoi salapoliisi: löysittekö paperin?
Nuori nainen kävi kalmankalpeaksi ja lysähti tuolille. Asbjörn Krag riensi hänen luokseen; hän oli melkein tainnoksissa.
— Käskenkö palvelijatarta?
— Ei, ei, kuiskasi Dagny.