Ystävykset sanoivat hyvästit toisilleen. Rye läksi suoraa päätä rautatieasemalle matkustaakseen kotiinsa. Asbjörn Krag istui kauan paikallaan syvissä mietteissä. Tämä oli joka tapauksessa merkillinen juttu. Se ei ollenkaan muistuttanut niitä asioita, joita hänellä ennen oli ollut selvitettävänä.
Hän teki itselleen kysymyksen, oliko hänellä ylipäänsä syytä sekaantua tähän juttuun.
Mihin hän oikeastaan voisi ryhtyä?
Tässähän ei ollut tapahtunut mitään laitonta, eikä hänellä ollut poliisimiehenä enemmän kuin yksityishenkilönäkään minkäänlaista aihetta tunkeutua vanhan everstin ja hänen perheensä asioihin.
Mutta saattoihan hän joka tapauksessa pistäytyä tervehdyskäynnillä ystävänsä Ivar Ryen luona ja viipyä siellä jonkun päivän. Sopihan sanoa käyneensä siellä lepäämässä.
Kahden päivän kuluttua hän sai kirjekortin:
"Hyvä ystävä!
Olen pannut huoneen kuntoon sinua varten.
Ivar."
Mutta hän epäröi vieläkin.