— En sinnekään.
Krag pysähtyi ovelle ikäänkuin miettien.
— Jos minä minnekään menen, niin lähden tuota tietä, sanoi hän viitaten itään päin.
Omituinen mielenliikutus valtasi Ryen. Hän ymmärsi ystävänsä tarkoituksen.
— Hänenkö luokseen?
— Se ei ole varmaa. Ehkä. Tahdotko, että vien terveisiä?
— En, vastasi ratsumestari tylysti. — Minulla ei ole hänelle mitään sanomista, ennenkuin hän itse puhuu. Mutta saatat kertoa, että olet nähnyt minut ja että minä elän.
Katkera hymy vilahti hänen huulillaan. Asbjörn Krag nyökkäsi.
— Jos tapaan hänet, sanoi hän, niin kerron, että sinä elät. Tulen takaisin parin tunnin kuluttua.
Krag katsoi kelloaan.