Asbjörn Krag ja Rye menivät pihalle poliisimiestä vastaan. Hevosesta valui hiki.
Asbjörn Krag puristi nuoren miehen kättä ja sanoi katsoen kelloaan:
— Oivallista, te tulette viittä minuuttia aikaisemmin kuin olin laskenut.
Krag esitteli vastatulleen: konstaapeli Brenne pääkaupungin etsivästä osastosta.
Rye pyysi heitä astumaan työhuoneeseensa.
Hän silmäili mielenkiinnolla salkkua, joka oli miehen kainalossa.
— Onko se järjestyksessä? kysyi Asbjörn Krag.
— Luullakseni on, vastasi mies. — Ainakin on asianlaita niinkuin te ilmoititte. Päällikkö…
Salapoliisi keskeytti hänet kädenliikkeellä.
— Ei vielä, sanoi hän. — Saanko nähdä papereita.