Salapoliisi huomasi Dagnyn liikahtavan tahdottomasti.
— Sanon nimenomaan jos, sillä itse puolestani olen vakuutettu siitä, että hän ei ole sitä tehnyt. Mutta jos — silloin hänen on täytynyt ratsastaa kohtauksestanne suoraa päätä metsään ja siellä käydä everstin kimppuun. Mistä te puhelitte keskenänne?
— Sitä en voi teille sanoa. Eikä sillä ole asiaan nähden mitään merkitystä.
— Sovitteko myöhemmästä tapaamisesta?
— Emme, vastasi Dagny hiljaa, sitä emme tehneet.
— Te siis sanoitte hyvästit toisillenne?
— Niin.
— Silloin saatan kuvitella, että ystävämme on lähtenyt teidän luotanne syvästi masentuneena, kenties aivan epätoivoisena. Ja sellaisessa mielentilassa paras ja kylmäverisinkin ihminen voi…
— Ei, älkää puhuko enää siitä, sanoi Dagny kauhistuen. — Minä en tiedä mitään enkä voi mitään sanoa.
— Hyvä. Minä jätän teidät nyt. Mutta tulen takaisin, ja silloin joko te olette päättänyt puhua — tahi…