Rintamalta tuli tieto, että siellä tarvittaisiin lisää miehiä. Sinä, Sarkki, saat joukkoinesi mennä sinne. Tulen itsekin myöhemmällä ottamaan tarkempaa selvyyttä asemasta. — Lahtarit kuuluvat hyökkäävän siellä aivan vimmatusti. — Sinä, Kohonen, pidät huolta, että tehtaan ympäristölle asetetaan riittävästi vartiojoukkueita; varsinkin länsipuolinen metsän reuna on tarkoin ketjutettava ja varustettava riittävällä määrällä kuularuiskuja ja konekiväärejä, sillä siltä suunnalta on äkkiyllätyksen vaara uhkaavin. Jos pieninkin muutos tapahtuu asemassa, lähettäkää viipymättä tieto.
Kaikki toiset, paitsi Kalske ja Anna poistuvat. — Kalske istuu pää käsien varaan nojautuneena, synkän näköisenä ja mietteisiinsä vaipuneena. Aika ajoin kuuluu etäistä tykkien jyskettä.
ANNA pidätetyn hellästi
Sinä olet varmaankin hyvin väsynyt, ethän ole pariin vuorokauteen silmiäsi ummistanut. Heittäydy hetkeksi tuohon sohvalle lepäämään. Minä sillä aikaa kirjoitan puhtaaksi muutamia pöytäkirjoja. Jos jotakin erikoista sattuu, herätän sinut heti.
AARNE KALSKE puolittain nukuksissa.
Todellakin…niinä olen tavattoman väsynyt…
Oikaisee sohvalle ja vaipuu heti sikeään uneen.
ANNA kirjoittaa hetken. Sitten laskee hän kynän kädestään ja hiipii hyväilevin liikkein Kalskeen luo. — Kuiskaten.
Ah, kuinka hän on uupuneen näköinen! Mutta eihän se ole ihmekään. Vuorokaudet umpeensa valvonut ja aina ollut kuumeisessa toiminnassa, Heikompi mies olisi jo paljon vähemmästäkin sortunut. — Kuinka mielelläni…oi, niin mielelläni, keventäisin hänen työtaakkaansa ja huoliansa, jos se vain minulle olisi mahdollista!
Äänettömyys. Äkkiä hypähtää Kalske nopeasti ylös.