ANNA johon Kalskeen kertoma uni on tehnyt painostavan vaikutuksen, yrittää sitä kuitenkin salata. — Teeskennellyn huolettomasti ja iloisesti.
Miksi sellaisen annat mieltäsi painostaa? Untahan se vain oli.
AARNE KALSKE hajamielisesti
Olet oikeassa…untahan se vain oli…
Äänettömyys. Kalske istuu syviin mietteisiin, vaipuneena ja synkkien aavistuksien vallassa. — Ikäänkuin havahtuen.
— Anna, oletko ajatellut, mikä on tämän loppu?
ANNA
Minkä?
AARNE KALSKE
Tämän meidän yrityksemme. Jos työväki voittaa, saavuttaako se silloin täydellisen vapauden? Vapautuuko se näin yhdellä iskulla vuosisataisista orjankahleistaan; katoaako sen otsalta se orjan merkki, joka siihen on lukemattomien sukupolvien aikana syöpynyt.