ANNA
Sellaiset olisi heti erotettava.
AARNE KALSKE
Se on nyt jo myöhäistä. Ne olisi pitänyt erottaa heti alussa. —
Äänettömyys.
— Niin, en tiedä…mutta ainakin minä, yksilönä, kuljen tässä kohti turmiotani…minä tiedän sen…minulla on vaisto, joka sanoo sen. Mutta sittenkään en voi jäädä syrjään ja on se muuten jo myöhäistäkin. Olen polttanut kaikki sillat takanani. Minun täytyy kulkea tämä tie päähän asti oli kohtaloni millainen tahansa.
ANNA tuskallisesti, epätoivoisesti.
Et saa puhua noin…Sinun synkkämielisyyteen taipuva luonteesi saa sinut näkemään olosuhteet synkemmässä valossa kuin mitä ne todella ovat. —
Äänettömyys. — Kalske vaipuu jälleen synkkiin mietteisiin. Sitten nostaa hän katseensa ja molempien katseet yhtyvät.
AARNE KALSKE hypähtää äkillisellä liikkeellä ylös tarttuen kiihkeästi, miltei rajusti, Annan ranteeseen.