AARNE KALSKE ikäänkuin itsekseen.
Paeta…Jättää kaikki. Unohtaa kaikki…pettää asia, jonka edestä olemme taistelleet, jonka edestä tuhannet jo ovat henkensä uhranneet ja vertansa vuodattaneet…pettää toverit ja liittyä heidän sortajiinsa…Ei, ei! Se olisi teko niin musta, niin katala, että sitä ei voisi sovittaa millään…ei millään…
ELSIE
Ajatelkaahan! Te olette vielä nuori…elämä loppumattomme mahdollisuuksineen on edessänne…Valinnan ei pitäisi olla vaikeata. Toisella puolen kuolema, varmana, väistämättömänä…toisella puolen elämä, taistelijan, mutta myöskin voittajan ihana, rikas elämä — ja minun rakkauteni.
AARNE KALSKE kuin huumeessa.
Teidän rakkautenne — — —
ELSIE
Niin, minun rakkauteni…tai ei, ei yksin minun, vaan meidän molempien…sinun ja minun rakkaus.
AARNE KALSKE aikoo sulkea Elsien hurjasti syliinsä.
— Elsie…