43 §. Pysy kutsumuksessasi. Käytä itseäsi yhtä kiitollisena ja uskollisena omaisiasi kuin Herraakin vastaan. Tyydy vähään ajallisissa; tulet sinä vähemmälläkin toimeen, pidä paljona sitäkin vähää omaisuutta, joka sinulla on maallista etua, sillä sinä olet pienimpäänkin mahdoton; mutta jos sinulle suodaan tavaraa niin älä pidä sitä sentähden halvempana, äläkä tule sentähden huolimattomaksi, että Kristus on niin rikas ja antelias (2 Kor. 6: 1).
Pidä jokaista itseäsi parempana; ole aina itse itsellesi vastenmielinen, ikäänkuin ansaitsisit tulla kaikkien Pyhäin jalkain alle poljetuksi [65].
Aseta aina silmäisi eteen maailman turhuutta ja katoovaisuutta, joitten alaisina kaikki maalliset kappaleet ovat, äläkä rakkaudellasi mitään muuta halaja kuin Kristusta.
Pidä sitä pahimpana, että sinun täytyy nähdä Kristuksen olevan maailmalle niin perin tuntemattoman, että niin tuiki harvat häntä kyselevät. Jokainen turhuus ja jaaritus kelpaa maailmalle paremmin kuin Hän. Jokaiselle suruttomalle sydämelle on Kristus vanha taru ja Raamattu tyhjä, perusteeton juttu.
Anna sen ajatuksen käydä kipeästi sydämmellesi, että monta kastettua kristittyä tosin on seurakunnan ulkonaisessa yhteydessä eikä kuitenkaan armon alaisena; heillä on paljo huolta velvollisuuksista ja kuuliaisuudesta, mutta vähän huolta Kristuksesta, eivätkä tiedäkään, mikä Evankeliumin armo on.
Valmista itseäsi ristiä vastaanottamaan, tervehdä mielihyvällä sitä tulemastansa, kanna sitä niinkuin Kristuksen ristiä kantaisit; ilolla, olkoonpa se sitte pilkkaa, ivaa, häväistystä, ylönkatsetta, vankeutta ynnä muuta senkaltaista. Pidä vaan siitä hyvin huolta, että se on Kristuksen eikä sinun itsesi tekemä risti (1 Piet. 4; 15, 16). 44 §. Kristuksen ristin ylistystä estetään siten että syntiä tehdään [66]. Wähin, vastoin velvollisuutta, parempaa tietoa ja ymmärrystä, tapahtuva totuuden laiminlyöminen (Math. 5: 19), taitaa yhtä hyvin sytyttää helvetin omassa tunnossasi, kuin tieten tapahtuva suurimpain syntien ehdollinen harjoitus.
Jos sinä olet helvetin kidasta temmattu ja Kristuksen helmoihin saatettu ja niin muodoin saanut sijaa Ruhtinasten joukossa Jumalan huoneessa, ah! kuinka pitäisikään sinun kaikessa elämässäsi laupiuden todistuksena ja esikuvana käyttäytyä. Sinä lunastettu ja pelastettu sielu! Missä äärettömässä kiitollisuuden velassa oletkaan Kristukselle! Minkä mallikelpoisen käytöksen pitäisi siis osoittautua kaikessa sinun vaelluksessasi ja jokaisessa hyvässä työssä? Eikö jokaisen pyhäpäivän pitäisi olla sinulle kiitosjuhlana, veisataksesi Hallelujaa! Mikä taivas maan päällä onkaan Kristuksen seurakunnassa jäsenenä oleminen ja Hänen, Enkelten ja Pyhäin yhteydessä seisominen! Herran ehtoollisella käydessäsi, kuinka pitäisikään sinun sielusi silloin siihen ijankaikkiseen rakkauteen upota, ikäänkuin olisit Kristuksen kanssa haudattu, kaikista muista kappaleista kuolleena ja irroitettuna, paitsi Hänestä!
Niin usein kun ajattelet Häntä yksinänsä, hämmästy ja ihmettele Hänen suurta armoansa, Hänen armonsa korkeutta ja avaruutta. Jos sinun syntiviheliäisyytesi jälleen ilmaantuu, niin luo heti katseesi Kristukseen, joka on sinulle kaikki anteeksi antanut, ja kun tunnet ylpeäksi tulevasi, niin katsele Kristuksen armoa, Hän on totisesti sinut notkistava ja jälleen tomuhun jalkainsa eteen heittävä.
45 §. Älä ikänänsä unhoita sitä hengellistä kihlauksenaikaa, jolloin sinä olit paljaana ja alastomana, vaan Hän verhosi sinua (Hes. 16: 8, 9). Onko mahdollista, että sinulla sen ohessa voi olla yhtään ainoaa ylpeää ajatusta. Muista Häntä, jonka käsivarret ovat käsittäneet sinua ja pidättäen estäneet sinua kadotukseen vajoomasta, Häntä, joka on sinun sielusi syvästä helvetistä pelastanut (Ps. 86: 13).
Kiitä Häntä niin, että kiitoksesi soipi kaikkein Enkelitten ja ihmisten korvissa, (Ps. 148), ja veisaa ijankaikkisesti Hänen kunniastansa ja armostansa (Ps. 89; 2, 3),