Waella alituisessa nöyryydessä ja rukouksessa, vaella Jumalan armokasvoin edessä sellaisena, jonka päätie voideöljy on vuodatettu.
Älä koskaan unhota syntejäsi ja Kristuksen anteeksi antamusta, rikoksiasi ja Kristuksen ansiota, heikkouttasi ja Kristuksen voimaa, ylpeyttäsi ja Kristuksen nöyryyttä, monia erhetyksiäsi ja Kristuksen hyvittämistä, syntivelkaasi ja Kristuksen veren alituista vuotamista, horjumistasi ja Kristuksen auttavaa tukemista, puutteitasi ja Kristuksen täydellisyyttä, kiusauksiasi ja Kristuksen sydämmellistä armahtamista, ilkeää saastaisuutta ja Kristuksen vanhurskautta.
46 §. Autuas sielu! jonka Kristus sellaisena löytää, ettei sinulla ole omaa vanhurskautta (Fil. 3: 9); vaan että sinä olet se, joka on pessyt vaatteensa ja ne Karitsan veressä valaissu. (Ilm. k. 7: 14).
Mutta sinä valitettava ja viheliäinen uskolaiseni, joka et tunne Evankeliumia sisällisesti tykönäsi [67]! Älä tyydy siihen, että seurakunta antaa sinun olla yhteydessä; sinä taidat seurakunnassa saavuttaa tarkoituksesi ja yhtä hyvin tulla hyljätyksi Kristuksen tuomiopäivänä; sinä voit kyllä olla kastettu, etkä kuitenkaan ole tullut Jesuksen ja Hänen priiskoitusverensä tykö. (Hebr. 12: 24). Kaikki oma vaikutus ja ahkeroiminen ilman Kristuksen verta, ansiota ja vanhurskautta, (jotka kuitenkin ovat Evankeliumin pääosia) ovat Evankeliumista erehtyväisiä ja jättävät sielun epäilyksen ja tietämättömyyden vaivaamaan tilaan. Kun epäilyksiä aikanansa ei kukisteta, muuttuvat ne sydämmen penseydeksi, joka on erittäin määrällinen tauti.
Älä tee pilkkaa kirkonmenoista; ole ahkera Jumalisissa tutkistelemuksissa ja rukouksissa. Käy ahkerasti niissä tilaisuuksissa, joissa saatat kuulla jotain hyvää. Opetus, neuvo, nuhde, kehoitus ja lohdutus omat meille yhtä tarpeellisia kuin sade ja kaste, tihkusade ja rankkasade ovat yrteille ja ruohoille (5 Moos. 32: 2). Tee kaikki askareesi sydämmestä, ikäänkuin sinä palvelisit Kristusta ja sinulla olisi suorastansa itse Hänen kanssansa tekemistä, ikäänkuin sinä näkisit Hänen ja Hän sinun ja sinä niin ottaisit kaiken voiman Häneltä (Kot. 3: 17, 23, 24).
47 §. Ota vaari niistä pyhistä liikutuksista hyvään päin, jotka ilmaantuvat sielussasi. Pidä suurimpana laupiutena pieninkin hyvä ajatus, jonka sinä käsität Kristuksesta, ja halvinkin hyvä sana, jonka sinä vilpittömästä sydämmestä puhut Hänestä. Oi! kiitä Jumalaa siitä.
Katso, etsiikö koitto ylhäältä joka päivä sinua (Luuk. 1: 78) aamukasteessansa, että itkisit syntejäsi; ja koittaako tuo kirkas kointähti Jesus alati sinulle uutta armoa ja rauhaa jakamalla niin, että Hän ystävällisesti ikäänkuin tervehtii sielua kaikissa sen toimituksissa[68].
Jokainen harjoitus ja työ, joka ei tee ihmistä palavammaksi hengessä, tekee hänet lihallisemmaksi; ja joka häntä ei virvoita, eikä omissa silmissänsä halvenna, se joko penseyttä ja kuolettaa, eli elättää salaiseen ylpeyteen.
48 §. Juudas taitaa tosin pistää kätensä vatiin ja ulkonaisesti nauttia hänelle suotuja kalliita etuja, niinkuin Kastetta, Ehtoollista ja Seurakunnan yhteyttä, vaan Johannes nojautuu Kristuksen rinnoille (Joh. 13: 23). Tämä käytös on evankeliumillinen, jossa meidän on rukoileminen, Jumalan sanaa kuuleminen ja kaikki meidän työmme ahkeruudella toimittaminen. Ei mikään ole niin voimallinen sulattamaan sydämmen kovuutta, vaikuttamaan hiljaista synnin katumusta sekä parantamaan mielen penseyttä ja huolettomuutta, (joka juuri on kristillisyyden pahin myrkky), kuin Kristuksen rinnoille nojautuminen. Tämä taitaa oikein perin pohjin nöyryyttää sielun, tehdä sen sydämmestä Kristuksen ystäväksi, ja vaikuttaa, että synti tulee sille kauhistukseksi; se taitaa mitä kauhistavimmastakin helvetin kekäleestä tehdä kirkkaan ja ihanan Kristuksen kuvan (Hesek. 16: 8-13; Juud. 21-23; Ps. 45: 10).
Älä siis koskaan ajattele sielusi asian olevan sellaisen kuin sen olla pitäisi, ja olevasi kristitty, joka olet jonnekin ennättänyt, ennenkuin olet tullut niin kauvas, että sinä itse näet ja tunnet istuvasi Kristuksen helmassa, joka on Hänen Isänsä helmassa (Joh. 1: 18).