Nyt istuu Hän siellä ylhäällä kunnian Istuimella, ristinpuussa syvimmän alentumisensa tilassa, perin juurin kukistettuansa kaiken, mikä sinua vahingoittaa ja sortaa taitaa. Kaikki sinun syntisi, kaiken hätäsi, levottomuutesi, kaikki kiusauksesi on Hän kantanut ja, pois mentyänsä, on Hän nyt sinulle sijaa valmistamassa.
53 §. Sinä, joka pidät Kristusta yksinänsä kaikkena kaikessa sekä itseäsi peräti mitättömänä, sinä, joka teet Kristuksen ainoaksi elämäksesi ja olet kaikesta muusta vanhurskaudesta kuolleena, sinä olet totinen kristitty, niitä kaikkein rakkaimpia, jotka ovat löytäneet armon Jumalan tykönä, sinä olet taivaan, rakas ystävä.
Tuota nyt vaan Kristukselle, kaiken Hänen sinulle osottaman rakkautensa edestä, se puhdas ilo, että sinä rakastat kaikkia Hänen köyhiä Pyhiänsä ja Hänen Seurakuntansa jäsentä, kaikkein huonointa ja heikointakin, heidän tietojensa ja käsityksensä eroituksesta huolimatta [73]. Nämätkin ovat Hänen sydämmeensä, samoin kuin muinoin Israelin lasten nimet Aaronin rintakiveen (2 Moos. 28: 21), piirrettyinä. Anna näidenkin sentähden aina olla sinunkin sydämmeesi kirjoitettuina.
Toivottakaat Jerusalemille rauhaa; he menestyvät, jotka Sinua rakastavat!
Abraham Frosteruksen tekemät selitykset.
[1] Kun kirjantekijä sekä tässä että monessa muussa paikassa puhuu Kristuksen verestä meidän kristillisyytemme juurena ja perustuksena, ymmärtää hän sillä koko Kristuksen sovinnon ja ansion vertaa § 50.
[2] Tekijä tarkoittaa tässä sitä viettelystä, josta puhutaan Luuk. 22: 31; Kor. 11: 3.
[3] Nimittäin Kristuksen veren sovittamaa ja elämää antavaa voimaa, että nimittäin elämäni vaelluksesta voisivat nähdä minut Hänen Pyhän Henkensä kautta muuttuneeksi, uudesta syntyneeksi, vanhurskautetuksi ja pyhitetyksi. Ei ole tätä niin ymmärrettävä, että sielua jollakin luonnollisella tavalla priiskottaisi Kristuksen veri; sillä sitte kun Hän kerran ristin päällä on sen vuodattanut, meitä terveeksi tehdäksensä, jakaa Hän nyt verensä varsinaisen vaikuttavan voimansa kaikille niille, jotka uskossa isoovat ja janoovat.
[4] Nimittäin niin, ettet enää voimakkaasti Jesuksen kovan sielun tuskan ja verisen kuoleman liikuttamatta, tahdo pitää yhtään ainoata salaista syntiä estämässä Jesuksen veren perin juurin, se on täydellisesti, parantamasta haavoitettua omaatuntoasi.
[5] Ei ole tätä niin ymmärtäminen, että meillä olisi valta jättää vaarinotettavia velvollisuuksiamme tekemättä; vaan kaiken sen, minkä meidän tulee tehdä, on meidän tekeminen vilpittömästä sydämmestä ja kernaasta sielusta, jonka Jumalan Henki vaikuttaa, ja tekee meidät halukkaiksi Jesuksen rakkaudessa täydellä mielihyvällä kaikkea tekemään, eikä lohdutustamme ja rauhaamme perustamaan sellaisiin töihin, jotka eivät koetuksissa kestä.