Tampereella, 1901.
Kirjapaino Osakeyhtiö "Sanoma" Tampereella.
Muutamia tietoja Tuomas Wilcocks'ista.
Tuomas Wilcocks eli 16:sta vuosisadalla. Waikka tiedot hänestä ovatkin jotenkin vaillinaiset — niinpä on hänen syntymä- ja kuolinvuotensakin tuntematon — tiedämme kuitenkin, että hän, jätettyänsä yliopiston, jossa hän v. 1589 saavutti maisterin arvon, oli myöhemmin evankelisena saarnaajana Lontoossa, menestyksellä Jumalan pyhää sanaa julistaen. Täällä kerrotaan heränneiden ihmisten etsineen hänen seuraansa ja häneltä jääneenkin tunnonvaivoilleen lohdutusta.
Kirjailijanakin ahkerasti työskennellen on hän teoksissansa selittänyt raamatun eri osia -koko Psaltarin, Salomonin Korkian Weisun, Roomalaisepistolan osia y.m., jonka ohessa hän englanninkielelle on kääntänyt monia teoksia, kaikki uskonnollista laatua. Warsinkin ovat nämät herättäväiset, arvokkaat ja opettavaiset "Hunajan pisarat", jotka uudestaan painettuina nyt lasketaan heränneiden lukijain käsiin, tekijän kotimaassa Englannissa saavuttaneet laajan lukijakunnan. Wiidettäkymmentä englanninkielistä painosta on tästä kirjasta aikojen kuluessa ilmestynyt. Ja toista sataa vuotta takaperin on se Saksan kielellekin käännetty; ruotsinkielisiä painoksia siitä myöskin löytyy. Mielihyvällä on tätä arvokasta kirjaa kaikkialla luettu, missä puhdasta raamattuun perustuvaa evankeelista totuutta on rakastettu ja Kristusta kaikkena kaikessa pidetty. Että tämän kirjan tekijä uskonpuhdistuksen suureen työhönkin on osaa ottanut, todistaa erään hänen kääntämänsä teoksen nimi: "Katoolisen kirkon oleelliset, näkyväiset tunnusmerkit".
Kirjantekijän alkulause.
Tällä viimeisellä ajalla [Kirjantekijä, joka tässä kirjassansa kaikkialla puhuu Raamatun puheenparsilla, ei tässä muuta tarkoita, kuin sitä aikaa, jossa nyt elämme, ja joka lähenemistään lähenee maailman loppua; viimeiseksi ajaksi kutsutaan Pyhässä Raamatussa Uuden testamentin aikaa, joka on maailman lopun läheisin aika.] tunnen tykönäni Herran rakkauden viehättävine ja suloisine säteinensä johonkin määrään loistavan sydämmessäni, tekevän minun mieleni ja haluni palavaksi, eikä ainoastaan innostuttavan minun sieluani sydämmeni hartaudessa ja hengessä taipumaan Wapahtajan puoleen [Tällä kirjantekijä ei tarkoita muuta kuin sydämmellistä haluansa uhrata kaiken saamansa armonvalon Wapahtajansa hyväksi, palvellen häntä rakkaudessa ja opettaen niitä sieluja, joista hän tässä puhuu.], joka minua suuresti rakastaa ja joka rakkaus kaiken tuntemisen ylitse käy (Ef. 3: 19), vaan myös rakkaudella kohtelemaan kaikkia ylhäältä syntyneitä Siionin lapsia ja toivottamaan heille hyvää; varsinkin kun nyt tapaa monta vaivaista horjuvaa sielua, jotka kujeilevat ja kavalat ihmiset viettelevät kaikkinaisilla opetuksilla, joilla heitä ympäröivät saadaksensa heitä pettää. (Ef. 4: 14).
Sen lisäksi tehdään myös kaikellaisia vääriä perustuksia, joille työläästi ja turhaan koetetaan rakentaa. Sillä kun ihmiset eivät ole toimellisia rakkaudessa eivätkä kasva kaikissa, Hänessä, joka pää on, Kristuksessa (Ef. 4: 14), ei voi mitään kristillisyyden kasvamista heissä tapahtua. Ilman Kristuksen yhteyttä on kaikki, mitä me teemme, kirouksen alaista.
Rakas lukija! Sinä olet tässä vähäisessä kirjassa, jos Herra tahtoo lukemistasi siunata [Nämät sanat eivät ole epäilyksen, vaan toivomuksen sanoja, niinkuin näkyy kirjantekijän alkulauseen lopusta] kuuleva ikäänkuin hiljaisen äänen kajastavan jälestäsi: Tämä on tie, jota sinun pitää käydä; älä poikkee oikealle äläkä vasemmalle puolelle (Ef. 30: 18-21). Sillä se tie, joka johdattaa kalliin aarteen tykö, nimittäin sielun vanhurskaaksi tekemiseen Jumalan edessä, kulkee ja vie Jesuksen Kristuksen vanhurskauden kautta, sillä kaikki meidän oma vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate, (Jes. 64: 6 ja Hesek. 36: 17) vaan pitää kaikkien kielten vannoa, että Herrassa on minulle vanhurskaus ja väkevyys; sillä Herrassa kaikki Israelin siemen vanhurskautetaan, ja saa itseänsä Hänestä kerskata (Jes. 45: 23, 24, 25).
Ei mikään muu kuin ainoan Wanhurskaan kuolema meidän väärintekijäin edestä, voi saattaa meitä Jumalan tykö; sillä sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, on Jumala meidän edestämme synniksi tehnyt, että me Hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa. (2 Kor. 5: 21).
Rakas lukija! Heitä maahan Kristuksen jalkain juureen kaikki, kaikki mikä sinussa vielä on vanhaa ihmistä. Hänellä yksinänsä pitää olla etuus ennen kaikkea (Kol. 1: 18). Kaikki hengellisen Temppelin astiat ja aseet ovat uudessa liitossa pienimmästä suurimpaan ripustettavat Kristuksen niskoille. Hänelle yksinänsä tulee kunnia siitä, että hän antaa näille pyhyyden astioille oikean armonsa; Hänhän se on, joka on Herran Temppelin rakentava ja kunnian siitä saava. Hänhän on myös Isänsä neuvosta ja päätöksestä tuon Temppelin ainoa perustuskivi, kulmakivi ja kruunu. Hän on itse armon täysinäisyys ja Isän kirkkaus. Tule siis, puuttukoon sinulta mitä hyvänsä, ainoastaan Hänen tykönsä; Hänellä on lääkettä ja lohdutusta kyllin, joka voi kaiken sinun turmeluksesi ja vikasi parantaa.