30 §. Mielinkielin ja koristellen on helppo sanoa: Minä olen syntinen, mutta totuudessa Publikaanin kanssa rukoileminen: Jumala ole minulle syntiselle armollinen, on vaikein rukous koko maailmassa. Helppo on sanoa: Minä uskon Kristukseen, mutta tuntea Kristuksen olevan täynnä armoa ja totuutta, jonka täydellisyydestä sinä armoa tarvitsevana syntisenä uskolla, joka hetki ikävöiden ja rukoillen, taidat ottaa armoa armosta, se on varsin toista! Tunnustaa Kristusta [54] on helppo asia, mutta sydämestä Pietarin kanssa tunnustaa Häntä elävän Jumalan Pojaksi ja ainoaksi Wälimieheksi, sitä eivät liha eikä veri pysty opettamaan [55]. Monta löytyy kyllä, jotka tunnustavat Kristuksen Wapahtajaksi, mutta harvat ovat ne, jotka tuntevat Hänet siksi.
31 §. Ei mitään kalliimpaa ja tärkeämpää löydy maailmassa kuin armo ja autuus Kristuksessa. Ei kukaan taida katsella sitä huomaamatta tämän kunnian ja autuuden olevan hänen omansa, sillä katselemisesta tulee halajaminen [56].
32 §. Minua hävettää se ajatus, että minä Jumalisuuteni harjoituksissa niin vähän olen tietänyt Kristuksen verestä, joka kuitenkin on Evankeliumin pää-asia. Helvettiä lähinnä ei taida mikään uskovaisen sielun silmissä näkyä hirmuisemmalta, kuin teeskennelty kristillisyys Kristuksetta.
Sinulla saattaa olla tykönäsi paljo hyvää, ja yhtä hyvin voipi sinulta puuttua yhtä, joka tekee, että sinä menet murheellisena pois Kristuksen tyköä, sillä sinä et ole vielä myynyt kaikkea, mitä sinulla on (Mark. 10: 21, 22; Luut 1234), etkä sinä ole hyljännyt kaikkea omaa vanhurskauttasi. Tosin taidat sinä maailman tavalla olla ahkera ja vireä hyvien töitten harjoittamisessa, mutta sen ohessa kuitenkin jokaisessa rukouksessa ja jumalanpalveluksessa olla Kristuksen pahin vihollinen ja Hänen kieltäjänsä (Room. 14: 23; Hebr. 11: 6).
33 § Pyri pyhyyteen kaikin voimin, mutta älä tee siitä Kristusta, jonka kautta toivoisit tulevasi autuaaksi. Jos sinä sen teet, pitää tekosi jälleen, tavalla tai toisella, tyhjiin raueta. Kristuksen määrättömän sovintotyön, eikä sinun pyhyytesi, pitää Jumalan edessä olla sinun vanhurskautesi; muutoin on tuli sen kuluttava, niinkuin heinän ja oljen, kun Herra Pyhältä Istuimeltansa osottautuu sinulle hirmuiseksi. Silloin vasta on tämä yksinänsä luettava oikeaksi jumalanpalvelukseksi ja uskoksi, nimittäin:
1) Että rakennat kaikki yksinään ja ainoastaan tuolle ijankaikkiselle Jumalan rakkauden ja armon kalliolle Kristukselle;
2) että elät alituisessa Kristuksen ijankaikkisen vanhurskauden ja ansion katselemisessa, sillä se pyhittää sydäntä, jota paitse sydän pysyy lihallisena;
3) että tässä Kristuksen katselemisessasi näet syntisi koko iljettäväisyydessänsä ja kuitenkin uskot, että ne ovat anteeksi annetut ja sentähden jälleen tyhjäksi tehdyt;
4) että samassa katselemisessa rukoilet, kuulet Jumalan sanaa, j.n.e., tuntien oman saastaisen olentosi ja kaikkien töittesi vajavaisuuden, joita heikkoja töitä Jumala kuitenkin armosta hyväksyy;
5) että tässä katselemisessa poljet kaiken oman kerskautesi, oman vanhurskautesi ja etusi iljettävinä kappaleina jalkaisi alle;