Ruokasalissa istui tuomarin rouva lukien sanomalehtiä. Posti tuli Tuomarilaan joka toinen aamu, vaan tavallisesti hänellä ei ollut aikaa sitä tarkemmin tutkia ennenkuin näin iltapäivällä, jolloin taloustoimet vähäksi aikaa olivat pysähtyneet. Sanomalehdet luettiin tarkasti alusta loppuun asti ja päivän kysymyksiä ja tapahtumia seurattiin suurella innolla. Sillä vaikka taloudelliset huolet Tuomarilassa ottivat suuren osan sen asukasten elämästä, olivat kuitenkin sekä tuomari että hänen rouvansa säilyttäneet intoa myöskin kaikille yleisille ja henkisillekin asioille.
Lauri ja Elsa istuivat siinä myöskin kumpainenkin sanomalehti kädessään, tutkien erittäinkin pikku-uutisia ja ilmoituksia.
— Katsokaa, tässä on taas uudestaan sama ilmoitus ihan ensimmäisellä sivulla, huudahti Elsa. "Kaksi koululaista, sisar ja veli, haluavat kesäasuntoa jossakin seudussa, jossa he voisivat oppia suomea sekä harjoittaa urheilua." Täti kulta, ottakaa heidät tänne, täällähän heillä olisi tilaisuutta molempiin.
Ja Elsa oli taas täynnä innostusta.
— Ja silloin minäkin kerran saisin tovereita kalastus-ja metsäretkilleni, lisäsi Lauri. Arvi on niin hieno ja hiljainen, ettei hänestä ole sellaisiin, ja tytöt ne ovat kerrassaan ihan mahdottomia.
— Olinhan minä kerran sinun kanssasi nuottaa vetämässä, vaan sinä toruit ja mellastit koko ajan, niin ettei minulla enään ole halua lähteä sinun kanssasi, vastasi Elsa.
— Älkää nyt kinatko, lapset, lausui tuomarin rouva rauhoittaen. Nyt on vaan kysymys siitä, voisivatko he todellakin täällä oppia suomea. Tehän puhutte enimmäkseen ruotsia keskenänne.
— Niin, senjälkeen kun nuo hienot helsinkiläiset tulivat tänne, pilkkasi Lauri. Nehän puhuvat niin huonoa suomea että oikein naurattaa.
— Ester käy ruotsalaista tyttökoulua ja Arvi ruotsalaista lyseota, niin eihän kumma, jos eivät osaa suomea puhua, kun sitäpaitsi koko heidän ympäristönsä on ihan ruotsalainen, selitti Elsa.
Nyt kuului pihalta Ainin ääni, joka käski heidät sinne kahvia juomaan.