»Emme tässä ole juuri nököttäneet itkusilmin koko aikaa. Olemme nauraneetkin ja pitäneet hauskaa», sanoi Viion leski.
»No niin pitää. Iloinen olla pitää, vaikka sydän märkää juoksisi. Elsa! on niitä sinullakin vielä ilon päiviä.» Liisa rupesi sitten laskemaan leikkiä ja kujeilemaan, niin että Viion leski ja Elsakin nauroivat väliin vesissä silmin.
»Sinä olet kuin pahanen tyttö vielä», sanoi Viion leski.
»No kerkiäähän sitä akoittua vielä!»
»Kuule — asiasta toiseen — 'Uskohan' on tullut?» kysyi Viion leski.
»Mistä te sen tiedätte?»
»Minä olin kuulevinani.»
»On. On se tullut», sanoi Liisa ja katsoi mitä se kumpaankin vaikutti, vaan ei hän huomannut mitään. Elsakin oli kuin ei olisi asia kuulunut häneen vähintäkään.
»Se on Tuirakin siis maissa?»
»On.»