»Elkää pahastuko! Minä tulen katsomaan miten Elsa jaksaa.»
»Kah, Ojanniemen Marihan se on. Sinuapa ei ole näkynyt meillä koko pitkään aikaan. Minä luulin Tepon Liisaksi, joka lupasi tulla tänne Elsan ja lapsen luo, siksi aikaa kuin käyn vähän asioillani kaupungilla.»
»Miten Elsa jaksaa?»
»Hyvin.»
»Entä lapsi?»
»Oikein hyvin lapsikin.»
Samassa tuli Liisa tuomisia molemmissa käsissä.
»Taisitte jo pitkään odottaa? En tahtonut saada tyttöä nukkumaan. — Siellä on suden ilma, voittekohan te mennä? Soma se on, kun on joulukuu käsiin käymässä ja sataa taivaan täydeltä.»
Viion leski ei välittänyt ilmasta. Hän lähti ja käski Marinkin olla, jos on aikaa ja haluttaa, kunnes Elsa herää, arvellen että Elsa varmaan on hyvillään Marin käynnistä.
»Mutta elä sinä rupeakaan minua haukkumaan», sanoi Mari Liisalle Viion lesken mentyä.