Pastori naurahti.
»Yrjö raukka!» sanoi Liisa. »Poika raukka jää aivan orvoksi, äidittömäksikin.»
»Kyllä Jumala hänestä huolen pitää», ehätti pastori sanomaan, kaivaen taskustaan hopeaisen paperossikotelon, joka lupsahti äänekkäästi avatessa ja kiinni pannessa, mitä Yrjö ihmetteli. »Jumala on lasten niinkuin kaikkein meidän turvamme», vakuutti vielä pastori saatuaan paperossinsa palamaan.
»Lieneekö siitä kaikille sitä turvaa kuin pastorille on ollut», sanoi
Liisa terävästi saadakseen jotenkin keskeytetyksi alkavan saarnan.
»Omasta kokemuksestanipa minä tiedänkin…»
Elsa heräsi ja Aappo astui sängyn ääreen.
»Menkää pois!»
»Se on pastori», sanoi Latun emäntä, vaan Elsan katseessa ilmestyi kiivas viha.
»Viettelijä!»
Elsa kuiskasi sen vihaisella äänellä, vaan heikosti, että sitä ei muut kuulleet kuin Latun emäntä.