»Vaimo on, Kähkös-Maija. Taalmannin rouvaksi hokee itseään.»
»Senkö kommersrootin?»
»Sitä tuo tuntuu meinaavan herrakseen.»
»Pävää, pävää!» toivotti Änkkä-Aatami. Hän ei ollut huutolainen, vaan oli tullut taas tapansa mukaan tervehtimään tänne tuttaviaan.
Miehet tervehtivät ilomielellä Aatamia, kätellen.
»Vielä sitä sinä Aatami jaksat riehkasta?»
Aatami alkoi molittaa ja sen miehet ymmärsivät, että on työnään verottomia koiria koppiin kuletella ja tappaa, nylkeä ja nahkoja sitten kaupita. Ja elää niin, että ruoka aina kelpaa.
»Vua tu Vill se elää 'u herla!» tolitti Aatami nauraen makeasti katsellessaan vuoroon miehiä ja vuoroon Villeä, joka siihen juuri oli tullut ja tervehtinyt tuttaviaan.
»Etkö sinä Ville enää olekaan huutolaisena?»
Aatami ehti siihen sopertamaan että eihän se, joka kohta on konsuli.