HILLERI. Kunnioittakaa tätä pukua, jollette minua.
Kadulta, josta tähän asti on kuulunut silloin tällöin naurua, sittemmin kiistaa, kuuluu kovaäänistä riitaa.
NEITI SALMELA. Minä jo ymmärrän! Minulle on kaikki selvillä!
HURMERINTA. Kuulkaa tuota melua kadulla!
NEITI SALMELA. Niin. Se on toista kuin ontot eläköönhuudot!
HURMERINTA. Mutta tuohan on vihamielistä riitaa!
NEITI SALMELA. Se on terveellistä! Näin juuri piti käydäkin. Piti antaa sellainen tuulentupsaus, että pölähtivät ilmaan akanat, jotka ovat olleet päälläpäin kaikessa. Nyt se alkaa!
HURMERINTA. Mutta hyvä lapsi, mitä me teemme ja mitä voimme tehdä, kun minut erotetaan?
NEITI SALMELA. Jos ei muuta, niin minä käsin kirjoitan toimittamasi lehden ja kulen talosta taloon lukemassa sitä kuin posetiivinsoittaja soittamassa. Mutta on muitakin neuvoja, en tiedä vielä, mitä, vaan pane tavarasi kasaan ja muuta seurahuoneelle.
HURMERINTA. Muuttaa kyllä pitää, se on tietty, kun on käsketty. Mutta tuskinpa ne voivat minua niin vain erottaa virasta?