HILLERI. Herra toimittaja ei tosiaan ole monta päivää ollut täällä.
HURMERINTA. Mutta minä tuumiskelin tuolla itsekseni, että jos Hilleri tulisi johtokuntaan ja ilmoittaisi itse, että te olette kirjoittanut sen kirjoituksen.
HILLERI. Kyllä, kyllä minä tulen, herra toimittaja.
HURMERINTA. Minä luulen, etteivät ne Hillerille mitään siitä—ja mitäpä ne Hillerille voivatkaan?
HILLERI. Minkä ne minulle voivat!
HURMERINTA. Ja minä selitän, että minä outona ja aivan vasta tulleena paikkakunnalle—
HILLERI. Aivan niin, herra toimittaja, sanotte että mistä sen tietää, mikä on totta mikä valetta.
HURMERINTA. Minä teen oikein kirjallisen lausunnon, niin voin paremmin muodostaa ja punnita kaikki. (Menee kamariinsa.)
HILLERI (jälessä). Aivan niin, herra toimittaja, ja kirjoittakaa hyvin nöyrästi ja alamaisesti.
NAATUS (tulee ruokasalin ovesta liuskoja kädessä). Eihän täällä ole vielä ketään. (Menee katsomaan Hurmerinnan ovelle.) Ei täällä olekaan vielä johtokunnan jäseniä ketään.—No minä menen piika Maijaa puhuttelemaan vielä.—Vai niin, vai pormestarin kamarissa. (Lähtee pormestarin kamariin päin.)