PORMESTARI. Ellen! Ellen! (Yrittää hänen luo, vaan saa silmänsä sokaistuksi.) Mamma! Mamma! Mamma!
PORMESTARINNA (kiiruhtaa ruokasalista). Mikä täällä on?—Ellen! (Saa silmiinsä hiekkaa.)
KANTTORI. Mutta Ellen! (Yrittää luo, vaan alkaa siristellä ja pudistella kuin saatuaan hiekkaa ihon ja vaatteitten väliin.)
POMMERI. Tyttö pakana! (Saa hiekkaa suunsa täyteen, että alkaa sylkeä töpehtiä.)
PORMESTARI. Missä se mamma on?
PORMESTARINNA. Täällä minä olen jossakin. (Lähtee). Ammuu, ammuu, ammuu—
Esirippu.
NELJÄS NÄYTÖS.
Sama huone kuin ensimäisessä, mutta kuin hävityksen tilassa. Sohva entisellä paikallaan, pöytä sen edestä vetäisty syrjään, tuolit huiskinhaiskin ja kuvastin keskilattialla. Kauniste kirjoituksineen »Terve tuloa» riippuu oven päällä toisesta päästään kiinni. Muutaman tuolin selkämyksellä Hurmerinnan takki ia liivi.
Ulkoa ikkunan alta kuuluu harpunsoittoa ja nuoren pojan nenä-äänistä laulua.