HURMERINTA. Luuletteko, että olisi ostajia?
HILLERI. Niin ostajiako? Runoilijan housuille olisi vaikka kuin paljon ostajia, kun vain tietäisivät. Kilvan veisivät, se on varma.
HURMERINTA. Käärikääpäs ne tuohon paperiin. (Pukee ylleen liivin.) Ja toimitatteko minulle vielä yhden asian? Viette taas kirjeen?
HILLERI. Taasko rouva Danellille?
HURMERINTA. Ei, vaan neiti Salmelalle. (Ottaa pöydältä lompakostaan nimikortin, jolle kirjoittaa.) Mutta nyt ei ole kirjekuorta! (Viskaa nimikortin pöydälle.) Te voitte suullisesti toimittaa asian.
HILLERI. Kyllä, jos ei se kovin mutkallinen asia ole.
HURMERINTA. Sanotte neiti Salmelalle minulta terveisiä, että minun pitäisi saada tavata häntä heti.
HILLERI. Kyllä minä sellaisen asian voin toimittaa. (Yrittää lähtemään.)
HURMERINTA. Te voitte ottaa samalla sen paketinkin.
HILLERI. Mitä minä tästä sanon?