HURMERINTA. Jos osaisinkin, niin käskisin hänen mennä alimmaiseen kattilaan!
HILLERI. Sen verran italiankieltä voin minä teille neuvoa. (Ottaa loukosta kohennusraudan, jonka antaa Hurmerinnalle) Sanokaa, että pokotroppoo!
HURMERINTA (ottaa kohennusraudan ja ryntää ikkunaan, jonka avaa). Tuki suusi ja livistä jalkoihisi, muuten—!
HILLERI. Niin katkesi kuin puukolla!
HURMERINTA (jättäen ikkunan auki). Olisin jo äsken tuon tehnyt sen sijaan kuin siivosti viitoin pois menemään ja viskasin rahan, josta se vain yltyi.
HILLERI. Taisi olla kultaraha!
HURMERINTA. Kullat tässä vielä! Hyvä kun on hopeoita. (Ottaa housunsa, joita katselee.) Hilleri. Ostakaa housut!
HILLERI. Ei minulle passaa runoilijan housut!
HURMERINTA. Nämä ovat hyvät housut. Melkein uudet. En ole näitä monta kertaa pitänytkään. Ja hyvää vaatetta. Saatte helpolla: kymmenen markkaa!
HILLERI. No ei olisi paljon noin mainioista housuista!