KAUPPANEUVOS. Rouva Danellille olisi välttänyt varsin hyvin se kanttori?
HILLERI. Minun puolestani kyllä, ja liian hyväkin olisi ollut.
KAUPPANEUVOS. Kuka lempsatti se keksi hankkia tänne tuon Porilaisten marssin? Eihän vain se samainen neiti Salmela?
HILLERI. Alkujaan se on minun keksintöni.
KAUPPANEUVOS. Sinun? No mitä hittoa se sinä—?
HILLERI. Luulin tätä aivan toisellaiseksi mieheksi. Mutta ei tämä ollut sopiva mies.
KAUPPANEUVOS. Ei! Ei ole sopiva. Ei ensinkään! (Kävelee edestakaisin ja pysähtyy pöydän luo rahoja katselemaan.) Sanon vieläkin, että saakelin Josefine! (Huomaa rahojen vieressä nimikortin, jonka ottaa käteensä). Mitä liikaa tavaraa tämä aikoo rakkaalleen lähettää ja jättää myytäväksi?
HILLERI. Niin rakkaalleenko?—Nuo housut.
KAUPPANEUVOS (katsoo pitkään Hilleriä). Niinkö pitkällä jo?
HILLERI. Pianhan sitä nykyaikana pitkälle päästään.