HILLERI. Siihen olen aina valmis, oli kuka oli! (Asettaa tuolin kuvastimen eteen.)
KAUPPANEUVOS (tulee peräovesta). Hilleri! Sinä kun asut lähellä sitä teurastaja Tolosta, niin sano hänelle, että saa tulla tappamaan sen meidän härän. (Menee.)
HILLERI. Sanotaan.
HURMERINTA. No nyt siitä päästään.
HILLERI. Mistä?
HURMERINTA. No siitä kauppaneuvoksen härästä.
HILLERI. Niin. Mutta on kasvamassa uusi mullikka. Herra runoilija ei ole sitä vielä nähnyt. (Istuttaa Hurmerinnan tuolille kuvastimen eteen ja katselee takaa, puolelta ja toiselta.) Ja siitä tuleekin oikein pulska härkä, joka vielä keikkuu kukatiesi konsulina.
HURMERINTA hypähtää ylös ja katsoo vihaisesti Hilleriä.
HILLERI. Anteeksi, minä taisin sanoa vielä herra tirehtööriä runoilijaksi.
HURMERINTA. Minä olen runoilija ja aion vielä kirjoittaa runoja!