HURMERINTA (Hillerille). Ahaa! Nyt minä tiedän mikä sinä olet! Musta piru!
HILLERI. Minä olen se profeetta sohvan takaa, joka kieltäysin juomasta herran esittämää veljenmaljaa.
HURMERINTA. Siitä hyvästä työstä minä olen ikuisesti oleva kiitollinen.
HILLERI. Mutta se ei kuitenkaan riitä takaamaan minulle vahtimestarinvirkaani.
ROUVA DANELL (raottaen ovea). Armas! Löysitkö sinä, Armas?
HURMERINTA (menee ovelle. Neiti Salmelalle). Minä sinulle Eeva kirjoitan ja—
HILLERI. Ja se on oleva ensimäinen runo, jonka herra tirehtööri on kirjoittanut—pankissa.
HURMERINTA (ovella). Ja Hilleriä minä muistan.
HILLERI. Ja herra pankkiiria minä—säälin.
NEITI SALMELA. Uh! Siinähän se vasta onkin kauppaneuvoksen härkä! Mutta kerran tulee mies, joka iskee!