HURMERINTA. Vastatkaa minulle ratkaiseva sana, yksi ainoa sana. Minä en tahdo jäädä epätietoon.
NEITI SALMELA. Nyt ei ei ei. Ei nyt. Sitten kun tulette minua saattamaan.
HILLERI nauraa.
HURMERINTA. Se oli vain joku tuolla ulkona.
NEITI SALMELA. Se on muuan hullu! (Rientää saliin.)
HURMERINTA kiiruhtaa katsomaan ikkunasta ulos.
HILLERI (nousee seisomaan sohvan taakse, enemmän hutikassa kuin edellä;
Hurmerinnan kääntyessä päin). Saanko minä laulaa pienen laulun?
HURMERINTA (ystävällisesti). Kernaasti minun puolestani.
HILLERI (nuotittomasti, pitkäveteisesti, alussa hiljaa). Tääääää kylä on yks (kovasti) pikkainen kaupunkiiiiii. (Puhuu.) Eikö niin?
HURMERINTA. Pieni kaupunki tämä on, mutta minkä minä olen nähnyt, erittäin kaunis kaupunki, idyllinen!