HILLERI. Minä olen profeetta.
HURMERINTA. Tarkoitatte varmaan professori?
HILLERI. Se nyt lempoa, etten minä koskaan saa tarkoittaa sitä, mitä sanon! Minä olen profeetta. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!
HURMERINTA. Puhukaa, profeetta. Otan nöyrällä sydämellä vastaan.
HILLERI. Te, herra runoilija, äsken puhuitte tuolla salissa, mitäs te puhuittekaan? Minä en oikein saanut kiinni. Teillä ajatus lensi, lensi niin korkealle. Mutta minä ajattelin että antaa sen lentää, kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
HURMERINTA. Sehän vasta kaunista runoa!
HILLERI. Päinvaston, rumaa, sillä se on totta. Minä profeteeraan aina totta.—Tiedättekö te mikä porsas on?
HURMERINTA. Olen nähnyt silloin tällöin.
HILLERI. Se on kauppaneuvoksen härkä.
HURMERINTA. Miten järkevää!