HILLERI. Tunnetteko kauppaneuvoksen härkää?
HURMERINTA. Minulla ei ole sitä kunniaa.
HILLERI. Saanko minä esittää?
HURMERINTA. Se on aivan liian suuri kunnia minulle.
HILLERI. Minä olen tuuminut, että se voisi olla teille hyödyksi. Teidän on kuitenkin pakko tutustua siihen.
HURMERINTA. Jos se on se, joksi otaksun, niin varmaan pääsen siitä pakonalaisuudesta.
HILLERI. Tupultti erehdys. Pruu priimuu, niinkuin herra pormestari sanoo, se on varma kuin kuolemanne, että teidän täytyy tutustua siihen. Ptruu sekunduu, kauppaneuvoksen härkä ei ole se, joksi otaksutte. Mutta minulla on kuva siitä (kopeloipi taskuaan).—Perhanan eukko—nimittäin minun eukkoni.—sai sen sittenkin varastetuksi. (Vikkelästi.) Mutta minä toimitan sen teille huomenna.
HURMERINTA. Minä olen kiitollinen, vaikka en ymmärräkään asian tärkeyttä.
HILLERI. Ymmärryksen puute on paha vika, sydämen puute vielä pahempi.
HURMERINTA. Viisaasti haastettu.