HILLERI. Siihen varmaan pormestarikin saa pukeutuneeksi.
ROUVA DANELL (ikkunasta). Hyvää päivää, tantti. Minulla on hyvin tärkeää asiaa pormestarille. Onko pormestari kotona?
PORMESTARINNA. Josefine tulee sisään. (Hillerille.) Mitä minä nyt sanon?
HILLERI. Pormestarinna tietysti pistää pikku valheen.
PORMESTARINNA. Kunpa osaisin!
HILLERI. Helppohan se on osata, sanoo vain päinvastoin: että pormestari ei ole kotona, ei ole vielä eilisestä juhlasta tullut.
PORMESTARINNA. Hilleri menee heti nuohoamaan siitä! (Menee eteiseen.)
HILLERI (pormestarin kamarin ovelta). Herra pormestari. Tänne tulee vieras. Jaksaako herra pormestari odottaa vähän aikaa? Mutta herra pormestari ei saa nukkua! (Menee ruokasaliin)
ROUVA DANELL (tulee eteisestä). Minulla olisi pormestarille ollut sellaista asiaa, että kun muuan poika pallolla rikkoi ikkunan, olisin kysynyt, eikö sitä poikaa mitenkään saisi pakotetuksi maksamaan.
PORMESTARINNA (tulee eteisestä rouva Danellin keralla). Mikä poika se oli?