POMMERI. Kahdenkesken sillä ei minulle olekaan koskaan mitään sanottavaa. Mutta annahan, kun on muita tahi niinkuin nytkin kun ollaan seurassa, niin silloin se minulle löytää asiaa myötäänsä. (Matkien.) Kuule, Pommeri! Pommeri, kuule! Sinä Pommeri! Veli Pommeri! (Äkäisesti.) Mitä ne sen taas ovat tänne ottaneetkin, aivan kuin kiusaksi minulle!
PORMESTARI. Eihän tuo neiti yksinään nyt olisi ehtinyt mihinkään.
POMMERI. No eivätkö ne voi saada ketään muuta auttajakseen kuin tuon
Hillerin?
PORMESTARI. Isäntä tykkää Hilleristä, sanoo vikkeläksi ja taitavaksi.
POMMERI. Kieltäisit sinä tulemasta.
PORMESTARI. Mitenkä minä voin kieltää?
POMMERI. Onhan hän sinun vahtimestarisi.
PORMESTARI. Niin, mutta ei minulla silti ole mitään oikeutta kieltää häntä muista toimista, jos hänellä on aikaa.
POMMERI. Olkoon sitten, mutta kantaalin se tekee. Niinhän se monastikin tekee.
PORMESTARI. Minä häntä varotin, ettei hän räppäisi nyt, ja hän lupasi, ettei hän maista ollenkaan.