POMMERI. Minusta näyttää, että on jo maistanut. Silmät jo vilkuilivat. Saat nähdä, että kantaalin se tekee. Häpäisee koko kaupungin nyt, kun on uusi toimittaja täällä. Mutta ei ole minun häpeäni. (Nauraa hohottaa ja menee saliin.)
HILLERI tulee vasemmalta tarjotin kädessä.
PORMESTARI. Muistaahan Hilleri, mitä Hilleri lupasi?
HILLERI nauraa omituisesti, joka on samalla itkua ja naurua.
PORMESTARI (hämmästyen). Hilleri on jo niin humalassa, että itkee!
HILLERI (alamaisesti niinkuin aina pormestaria puhutellessaan). Kyllä minä nauran nyt, herra pormestari.
PORMESTARI. Se on niin kiusallista, kun sitä ei koskaan tiedä milloin
Hilleri nauraa ja milloin itkee!
HILLERI. Jos herra pormestari tahtoo, niin minä voin herra pormestarille vasta sanoa aina edeltäpäin, milloin minä nauran ja milloin itken. Nyt minä kyllä nauroin.
PORMESTARI. No mikä Hilleristä oli niin lystiä?
HILLERI. No kun herra pormestari kysyi, että muistaako Hilleri mitä
Hilleri lupasi.