PORMESTARI. No nyt on meidän vuoro nauraa!
HILLERI seisoo haarajaloin jäykkänä kuin pölkky mulkoillen, PORMESTARI nauraa kokoonkäpristyneenä, PORMESTARINNA heittäytyneenä tuolille selkäkenoon, ALEKSANDRA pitkäkseen lattialle.
HURMERINTA (itsekseen). Totisesti se profeetta puhui illalla totta.
PORMESTARINNA. Voih voih voih, pappa rukka, minä kuolen! Auta, pappa!
PORMESTARI. Voih voih voi, mamma rukka, minulta sydän pakahtuu!
(Taluttaen pormestarinnaa menee kamariinsa.)
ALEKSANDRA (nousten lattialta, viittaa Hilleriä). Tuossa on Hilleri.
Pussaa nyt! (Menee kamariinsa.)
Pitkä äänettömyys, jolla aikaa Hilleri seisoo liikahtamatta ja
Hurmerinta astelee sinne tänne hämillään ja neuvottomana.
HURMERINTA. Niin no—minä olin kuvaillut teitä aivan toisenlaiseksi— onhan teidän nimenne Hilleri.
HILLERI nyökäyttää päätään.
HURMERINTA. Oletteko lähettänyt minulle muutaman kirjoituksen nimeltä
»Kauppaneuvoksen härkä»?