POMMERI. Värjäri vain!
HURMERINTA. Nuohooja?
POMMERI. Ei kuin värjäri. Värjäri toki! Värjärimestari! (Kiskaisee takkinsa auki ja pistää peukalot liivin hihareikiin.) Ja ne, jotka enemmän ymmärtävät, sanovat tehtailijaksi! (Alkaa mahtavana kävellä edestakaisin. Menee sitten Hurmerinnan luo, lyö olalle.) Saanko minä veli kirjaltajalle tarjota pikku päivälliset seurahuoneella.
KANTTORI (tulee eteisestä, laulaa). Santa Lucia, Santa Lucia. (Puhuu.)
Tuo Pommeri kuorsasi koko yön, mutta me pormestarin kanssa (laulaa):
Sävelten vallassa kuningas olet sa, Santa Lucia, Santa Lucia!
POMMERI. Mutta sinun, kanttori, olisi pitänyt olla kuulemassa, mikä se nero on!
KANTTORI. Nero on timantti, säihkyvä ja välkähtelevä jalokivi.
HURMERINTA. Oikein ja kauniisti!
POMMERI. Se oli oikea sana! Kiitos, kanttori.
KANTTORI. Mutta eivät kaikki, voimmepa sanoa, eivät monet, ja uskallan mennä niinkin pitkälle, että ainoastaan harvat osaavat erottaa oikean jalokiven tavallisesta lasista.
HURMERINTA. Veli on oikeassa!