HURMERINTA. Minä sitten mieluimmin lukisin yksinäni, kun veli on sen painattanut väitöskirjaksi.
NAATUS. Niin, minä tulin sitä kysymään, että jos ei veli panisi pahakseen, niin minä en nyt tätä antaisikaan veljelle, vaan sitten painetun eksemplaarin. Sopiiko?
HURMERINTA. Varsin hyvin.
NAATUS. Velikin on sitä mieltä, että tähän tulee vielä lisätä toinen osa?
HURMERINTA. Melkein kallistun sille puolen.
NAATUS. Mutta sitä varten minun pitää saada vähän tietoja sanasta kippurahäntä. Ja minä kerran kuulin tämän pormestarin piian käyttävän sitä sanaa. Minä menenkin nyt häneltä kysymään. (Kokoaa liuskansa ja menee ruokasaliin.)
TALONPOIKA (ottaa lakkinsa, miettii hiukkasen, nousee seisomaan ja katselee ympärilleen). Hyvästi! (Yrittää lähtemään.)
HURMERINTA. Hyvästi.
TALONPOIKA (kääntyy äkkiä). Ja kiitoksia. (Pää liikkuen joka taholle menee eteiseen)
ROUVA DANELL (syöksyy eteisestä). Voi voi voi voi herra—herra—herra (heittäytyy tuolille painaen rintaansa).