KANTTORI. Minun pitää päästä vaikka neulan silmästä. (Menee laitimaiseen ikkunaan.)
POMMERI. En minäkään tänne rupea jäämään arestiin! (Menee toiseen laitimaiseen ikkunaan.)
PORMESTARI. Ei auta muu kuin vanha konsti. (Menee keskimäiseen ikkunaan ja alkaa hommautua siitä kadulle.)
POMMERI. Kuule, sinä veli Hurmerinta! Kun tuo kanttori sanoi, että rinsiipit eivät merkitse mitään!
KANTTORI. Mitä niillä kuivilla prinsiipeillä tekee? Niillä ei maailma edisty!
POMMERI. Huittalarumsis! Vai ei edisty? Niillä se juuri edistyy, mutta sen pitää olla rinsiipin luja kuin paksu tervaköysi. (Laskeutuu kadulle.)
KANTTORI. Mutta mies, joka nostaa ideaalin lipun korkealle—
(Laskeutuu.)
PORMESTARI. Minun mielipiteeni taas olisi, että saisi olla niin ideaaleja kuin prinsiippejä. (Laskeutuu.)
HURMERINTA (joka on katsonut suu auki ikkunaparaatia, kääntyy ympäri kuin jotakin henkilöä etsien). Mitähän tämä oikeastaan on!
ROUVA DANELL (pistää päänsä Aleksandran kamarin ovesta). Ei Hilleri ole enää täällä? (Tulee sisään.) Herra—herra—tahdotteko minua vähän auttaa?