HURMERINTA. Olen iloinen saadessani siihen pienimmänkään tilaisuuden, rouva Danell. Te äsken lähditte niin kiireesti, etten minä saanut lausua teille—
ROUVA DANELL. Nyt minulla on kiire, hirveän kiire. Minun pitää heti joutua kotia.
HURMERINTA. Rohkenen nöyrimmästi pyytää suosiollista lupaanne saada astua kynnyksenne yli tullakseni kotonanne esiinkantamaan kiitollisuuteni.
ROUVA DANELL. Niin minun luo? Mutta vasta ylihuomenna klo 12.
HURMERINTA. Lausun sydämelliset kiitokseni.
ROUVA DANELL. Oletteko hyvä ja nostatte tuonne kadulle tuolin, että minun on helpompi laskeutua ikkunasta.
HURMERINTA. Mutta hyvä rouva Danell, ette suinkaan te ikkunasta?
ROUVA DANELL. Pihalla on kauppaneuvoksen härkä.
HURMERINTA. Minä lähden ajamaan sen pois! (Yrittää.)
ROUVA DANELL (hätäytyen). Ei ei ei ei, se surmaa teidät.